Puheenjohtaja!

Olin kerran seuraamassa istuntoa hovioikeudessa erään opiskelijanaisen kanssa, johon olin tutustunut pikaisesti ennen käsittelyn alkamista. Istunto alkoi ja puheenjohtaja, nainen, vaikutti... noh, oman arvonsa tuntevalta. Kun käsittelyn päätteeksi lähdin kävelemään kohti tuomareiden pöytää saadakseni allekirjoituksen koulun lappuihin, puheenjohtaja kääntyi dramaattisesti keskustelemaan vieressään istuvalle sihteerille. Ha, minäkin tiedän näistä jutuista jotakin, ajattelin ja marssin pöydän eteen: PUHEENJOHTAJA! Saanko allekirjoituksen. Ja puheenjohtaja siinä hieman pörhisteli sulkiaan, ja kirjoitti kuin kirjoittikin nimensä paperiin. 

Kiitin. Ja lähdin. 

Ja voin vaikka vannoa. Että puheenjohtajan katse oli nauliutunut selkääni. (Yhdessä istunnossa näin kerran, miten eräs mies kävi pyytämässä allekirjoituksen ja sanoi täsmällisesti PUHEENJOHTAJA! Ajattelin, että tuossa oli tyyliä!)

Kävimme vielä tämän opiskelijanaisen kanssa kahvilla ja noihin aikoihin olin elämässäni allapäin. Tämä nainen sitten tokaisi yhtäkkiä siitä istuskellessamme: Sä olet velho. Mun mieskin on.