19.4.2022
Rakkautemme sai alkunsa Ranuan
jokavuotisessa pääsiäispilkki-tapahtumassa, johon osallistuin ensimmäistä
kertaa. Asettauduimme jokainen kalaisimmaksi arvioimallemme reiälle ja laskimme
keskittyneinä siimamme pimeää onkaloa pitkin jään alle. Sinä tulit jo melko varhaisessa
vaiheessa viereiseltä reiältä kysymään, saisitko lainata jääkauhaani, mihin lyhyen
harkinnan jälkeen vastasin myöntävästi. Tästä ensikohtaamisesta yhteinen
matkamme sitten alkoi.
Päivän päätteeksi kilpailun
ylivoimaiseksi voittajaksi julistettiin hurraahuutojen saattelemana Tiina
Lahdesta 600 gramman ahvenellaan. Tiinallekin oli jo tässä vaiheessa kilpailua
alkujärkytyksestä toivuttuaan selvinnyt, että pilkkireiästä ulos tullut asia todellakin
oli kala. Vihdoinkin hallitseva pääsiäispilkkimestari sai väistyä vahvempansa
tieltä, ihmiset supisivat palkintojenjakotilaisuudessa vahingoniloisina, mutta
silti samalla hieman katkerina siitä, ettei kunnon kalaonni vielä tänäkään
vuonna sattunut omalle kohdalle. Makkarat paistettiin kuitenkin
supisuomalaiseen tapaan korrektin hiljaisuuden vallitessa ja palautteenanto
jätettiin myöhempään ajankohtaan. Minäkin sain lopulta yhden 70 grammaa
painavan ahvenen, jolla lunastin itselleni kilpailun viimeisen sijan sekä turkoosin
väriset lonkero-aurinkolasit muutaman viikon päässä siintävää Kreikan matkaa
varten. Sitten keskiyöllä, kesken kiihkeimpien mitalijuhlien tärähti puhelimeen
kisan järjestäjiltä whatsupp-viesti, jossa kerrottiin päivän pilkkikisojen
jäävän historiansa viimeisiksi. Yleisöltä huomaamatta oli 400 gramman kala
jäänyt jostain syystä pois palkittujen listasta ja näin ollen kyseisen saaliin
pilkkijä oli jäänyt palkitsematta. Ukko oli pahoittanut mielensä ja asiasta
käytävä keskustelu kävi nyt ilmiliekeissä.