Kolhu katumaasturisi kyljessä

Ah...

ne ensimmäiset, pääsiäisen jälkeiset arjen hartaat hetket 

🙏

Kiire bussiin, avaan autonoven, otan laukun takapenkiltä ja silloin... huomaan, että ovi on kiinni vieressä olevan kiiltävämpääkin kiiltävämmän katumaasturin kyljessä. Nopeasti ajattelen, ei se osunut! ja laitan oven kiinni. Teen lähtöä laukkuineni ja silloin maasturin etuovi avautuu. Näkyy vain kenkä ja kuulen huolettomuutta tapailevan naisäänen, ''jäikö siihen jälki?'' Sanon ''eeei kai siihen nyt mitään jäänyt'' ja teen edelleen lähtöä. Hahmo tulee kohdalle...''no, tulihan siihen, kun koko auto heilahti!'' Ai, ihan koko auto heilahti?! Miten helposti voikaan järkälemäisen auton saada raiteiltaan. Seuraan katseellani sormea joka pysähtyy kahvan tienoille, ja kyllä, siinä se on - pikkurillin kynnen kokoinen jälki katumaasturin kyljessä. Ja kyllä, se olin minä. Lommo kiiltävän ajoneuvosi kuoressa. 

Eemeli

Meillä oli perheessä joskus sika. Silloin, kun asuttiin maalla. Se tuli meille ihan pienenä possuna ja me nimettiin se Eemeliksi. Eemeli asui omassa karsinassaan meidän navetassa ja mä kävin aina aamuisin ruokkimassa sitä ennen kuin koulutaksi tuli noukkimaan mut pihasta kyytiin. Eemeli makasi pehkujen alla ja kuorsasi niin että kasa heilahteli ylös alas sen hengityksen rytmissä. 

Kesällä meillä oli veljen kanssa tapana laskea Eemeli vapaaksi pihalle juoksentelemaan. Silloin se tonki innoissaan kärsällään nurmikkoa ja röhki ja juoksi sydämensä kyllyydestä. Eemeli kävi myös kylvyssä eräässä mutakuopassa pellon reunalla kun oltiin matkalla rantasaunalle. Silloin siitä tuli villisika. Mutakuoppa on siinä vieläkin, ollut ja pysynyt ja niin on Eemelin muistokin. 

Kun aurinko illalla laski ja tuli aika mennä takaisin karsinaan, Eemeli juoksi navettaa ympäri ja me juoksimme perässä eikä sitä mitenkään meinannut saada kiinni. Se ei olisi millään halunnut mennä takaisin karsinaan emmekä olisi mekään, pellossa kasvaneet.

Älä ole hidas, ole nopea

Sulla on vanha tekniikka mutta uusi suunta✌🏼

Kirjasto!

Paikka jossa voi lipua eteerisenä hyllyjen välissä ja tuntea täydellistä harmoniaa itsensä ja maailman kanssa.