Kevät sää lämmittää? Vai sittenkin Mustan kissan tango?

Oltiin keväällä perheen kanssa Tallinnassa viettämässä vanhemman väen synttäreitä. Veli oli ennen laivan lähtöä syvästi huolissaan siitä, löydänkö satamaan ja peräti vielä oikeaan laivaan. Velipä ei tiennyt, että jalkapalloharrastuksen suomana eräänä etuna on ollut Tallinnan reissujen ahkera harjoittaminen... Tunnen niin laivat, niin satamat, niin matkustajakunnan kuin laivamatkustamisen draamankaaren eri vaiheet kuin omat taskuni. 

Lauantaina käytiin hienommin syömässä ja oltiin sovittu, että nähdään klo 18 hotellin aulassa. Muutamaa minuuttia vaille sovittua aikaa astelin hissiin ja astuin aulaan. Muu perhe siellä lojui pitkällä sohvalla kuin käskyä odottaen. Mitenhän kauan siinä olivat ehtineet odottaa? ''Juhlatunnelma'' oli käsinkosketeltava. Ja minä, vasta eronneena naisena... Eipä siinä voinut muuta kuin viimeisillä voimillaan kävellä ohi kuin catwalkilla ja heilauttaa kättä rivakasti: Mennään! Ylös siitä, niin kuin olisi jo. Ja koko konkkaronkka, upseereita myöten, pomppasivat hetkessä ylös! Jumalau-ta. Anna Wintour, Jorma Uotinen ja Kirsti Paakkanen olisivat tunnistaneet välittömästi, että se on se PRESENSSI -10 pistettä ja jatkoon. Mehalutaansutmeidäntiimiin. 

Mut joo, luontainen auktoriteettihan ei virkamerkkiä kaipaa : )