TiiÀttekö ne hetket kun ootte riidelly sen samassa kotitaloudessa asuvan henkilön kanssa ja sitten pitÀisi tehdÀ jotain dramaattista, kuten lÀhteÀ keskellÀ yötÀ kÀvelylle kun uni ei vaan tule? Nouset sÀngystÀ, otat vaatteet kaapista, pukeudut ja sitten etsit pimeÀssÀ silmÀlaseja. Ja tÀÀ tyyppi kysyy laiskan kyllÀstyneellÀ ÀÀnellÀ, mitÀ teet? Et vastaa, etsit vaan raivokkaasti. Tyyppi kysyy uudelleen! ''siis mitÀ helvettiÀ sÀ nyt oikein teet?'' Voitonriemussasi et vastaa, sillÀ olet saanut silmÀlasit pÀÀhÀn ja nyt on löydettÀvÀ enÀÀ kotiavaimet. Ei löydy. Mietit kyseisen tilanteen ja koko elÀmÀn tÀhÀnastista julmuutta, ja sitÀ miten kotiavaimet kehtaavat ollakin löytymÀttÀ juuri tÀllÀ ratkaisevalla hetkellÀ ja joudut alistumaan arkipÀivÀn realiteetteihin ja paljastamaan ettÀ olet menossa kÀvelylle ja kysymÀÀn, missÀ avaimet ovat...
Ei kommentteja:
LÀhetÀ kommentti